A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

Kultursida

Ailan pakinoita

Uusin silmin Enään ei tarvitse siristellä kun katselen kauemmaksi. Eikä yrittää pyyhkiä olemattomia roskia silmista ja kiroilla kun tienviitat aina ovat niin likaisia tai tulevat vastaan niin yllättäen. Nyt minulla on uudet silmät.

 

Uusin silmin

Nyt minulla on uudet silmät.

Uskallan ajaa tuntemattomia teitä. Tienviitat näkyvät selvästi ja tulevat ajoissa vastaan. Pimeässa ajaessani liikennemerkitkään eivät enää näytä huivipäisiltä naisilta joita pitää varoa tienvarressa.

Ihmeitä tapahtuu keski-ikäisellekin ja ihan sattumalta.

Olin seniorimessuilla ja tavanmukaisesti osallistuin kaikenlaisiin kilpailuihin. Arvailin paljonko matkayhtiön laukku painaa voittaakseni Välimeren risteilymatkan. Tunnistin kaikki maustekasvien kotilot voittaakseni ekoloogisesti viljeltyjä maustekasveja. Heitin saapasta kolmeen reikään saadakseni yhden yön turistihotellissa Lapissa. Ja – arvasin montako silmälasiparia puolenmetrin korkuinen lasimalja sisälsi, kirjoitin lopuksi sloganinkin miksi haluasin juuri sen silmälasiliikkeen kehykset.

Parin päivän perästa sain puhelinsoiton.
”Onneksi olkoon, olet voittanut ensimmäisen palkinnon kilpailussamme seniorimessuilla”, kertoi miesääni. ”Tervetuloa liikkeeseemme valitsemaan mieleisesi silmälasit, näkötarkastus sisältyy palkintoon.” Luulin ensin että joku pilailee kanssani. Mutta tottahan se oli. Soittaja lupasi lähettää vielä sähkopostin varmistaakseen asian.

Varasin heti seuraavana päivänä ajan näkötarkastukseen. Uudet silmälasit olisivat ihan tarpeen. Olinhan jo muutamia vuosia harkinnut uusien ostoa mutten ollut saanut sitä aikaan. Astuin iloisin mielin kaupan sisään ja istahdin optikon tarjoamalle tuolille. Mutta sitten tulikin pettymys – en nähnyt niitä suurimpiakaan kirjaimia taulussa vaikka kuinka yritin siristää ja käännellä pääta eri asentoihin. Tais olla seitsemän vuotta sitten viimeisestä lasien vaihdosta, ajattelin.

Optikko lähetti remissin silmälääkärille ja antoi käteeni esitteen harmaakaihesta, kataraktasta.
”Onko minulla harmaakaihi?”, kysyin ihmetellen. Sellainen ajatus ei ollut koskaan pulpahtanut mieleeni.
”Minä olen vain optikko enkä voi antaa diagnoosia, mutta lue tämä esite ennen lääkärille menoa”, sain vastaukseksi.
Ja minä luin – moneen kertaan. Häikäisy, hämärä- ja syvyysnäön heikkeneminen sekä värien haalistuminen voivat olla ilmeneviä oireita. Ne eivät mielestäni koskettaneet minua. Mutta nuo tiemerkit – ja ehkä tuo häikäisy.

Tuli sitten lääkarillemeno päivä. Saksalaismurteella puhuva mieslääkäri tutki ja totesi että harmaakaihi minulla oli – ja vielä molemmissa silmissä! Oikeassa pahempi kuin vasemmassa.
Sain ajan leikkaukseen kuukauden päästä.
” Leikkaus on yksinkertainen”, lääkäri selitti. ”Himmentynyt linssi poistetaan ja tilalle pannaan keinolinssi. Ruotsissa tehdään 17 000 kaihileikkausta vuodessa. Voit valita haluatko sellaisen uuden linssin jolloin et tarvitse silmälaseja lainkaan. Se laikkaus maksaa 15 000 kruunua yhdelle silmälle, tavallinen linssi ei maksa muuta kuin poliklinikkamaksun.”

Siinäpä pohtimista ja yhtäkkisiä päätöksiä tekemään.
”Minulla on ollut silmälasit seitsentoista vuotiaasta lähtien joten hauluan pitää ne tulevaisuudessakin”, päätin äkkiä. Jos vielä katuisin voisinhan ottaa yhteyttä ennen leikkausta, ajattelin.

Kotimatkalla tuli mieleen äitini minun ikäisena. Hänelle piti laittaa lanka neulansilmään hänen tehdessä ristipistoliinoja. Ja kertoa mitä eläimiä kauenpana niityllä käveli kun lehmät siellä söivät heinää. Olikohan hänelläkin harmaakaihi? Ja oli loppuelämän, ei silloin silmäleikkauksista puhuttu.

Tuli jännittävä leikkauspäivä poliklinikalla. Tarkistus, puhdistus, suojavaatteiden päälle pukeminen.
Minut istutettiin ”hammaslääkarin” tuoliin. Niin kuin hammaslääkarissäkin osasin rentoutua täydellisesti siinä istuessani. Ja olinhan saanut rauhoittavan pillerin tullessani. Lääkäri ja hoitaja selostivat koko ajan mitä he tekivät. ”Nyt tulee paikallispuudutus, nyt on linssi poistettu, lisää puudutusainetta” – viihdyttivät minua koko sen seitsemän minuutin ajan minkä leikkaus kesti. En tuntenut mitään koko aikana. Jälkeenpäin minut talutettiin kahville toipumishuoneeseen. Olinhan saanut rauhoittavaa joten olin vähän tokkurassa.

Ystäväni tuli hakemaan minut. Oli pilvinen kevättalven päivä. Aurinkolaseja en tarvinnut vaikka olin varannut ne laukkuun ohjeiden mukaisesti.

Ulkona tuli yllätys. Kaikki oli kirkasta, erilaista kuin ennen. Ilma läpinäkyvää, talot selväpiirteisiä, värit heleät. Moottoritietä edetessämme ihailin katuvalojen sädekehiä lampujen ympärillä. Ne vilkkuivat kuin jouluvalot. Me ajelimme joulukoristeisia katuja vaikka joulu oli jo mennyt useampia kuukausia sitten. Näin tiekyltit selvästi jo puolen kilometrin päästä.

Tälläiseltäkö näyttää huumeiden vaikutuksen alaisena, mietiskelin. Kaikki oli niin selkeää, kirkasta, värikästä. Maailma vaikutti niin puhtaalta. Olin kuin vastasyntynyt.

Ja olinhan vastasyntynyt. Minulla oli uudet silmät.

01.10.2017 Aila Somero

 

Vi använder cookies för att ge dig den bästa möjliga upplevelsen av vår hemsida.